Vähähiilihydraattiset runeberginmuffinit

Nyt pääsee karppikin nauttimaan Runebergin päivän nimikkoherkuista! Näissä muffineiksi leivotuissa makupaloissa ei paljon hiilareita ole, viljasta tai sokerista puhumattakaan.

Minusta oikean runebergintortun tulee olla kostean mehevä ja mausteinen. Näissä muffineissa mehevyyden takaa smetana, ja mausteisuuden vastajauhettu luomukardemumma sekä karvasmanteliaromi. Postauksen lopussa lisää vinkkejä mausteiksi.

Bonusreseptinä helppo, raikas ja vähähiilarinen vadelmahillo. Vaikka makeasta pidänkin, kaupan sokerittomat vadelmahillot tuppaavat olemaan sokerittomuudestaan huolimatta ällömakeita, ainakin hedelmä- ja marjamehuilla makeutetut. Mehujen takia hilloissa on myös aika paljon hiilareita. Ja mitään aspartaamihilloja en käytä ollenkaan. Siksi kehittelin oman vähähiilarisen vadelmahillon, joka on sakea ja makea muttei liian imelä.

 

 

 

Vähähiilihydraattiset runeberginmuffinit Muffinitaikinaan: 3,5 dl mantelijauhoja 0,5 dl Pofiberiä 1,5 dl erytritolia (= Karppisokeri = Sötin = Sukrin) 2 dl (170 g) smetanaa 1 tl vastajauhettua luomukardemummaa 10–15 tippaa karvasmanteliaromia 4 isoa luomukananmunaa   Muffinien päälle: sokeritonta vadelmahilloa 1 dl karppitomusokeria 1–2 rkl vettä   Laita uuni kuumenemaan 150 °C:een. Laita kaikki taikinan ainekset kulhoon ja vatkaa tasaiseksi sähkövatkaimella minuutti tai pari. Laita taikina paperisiin muffinivuokiin ja paista n. 35 minuuttia, kunnes muffinit ovat hammastikulla kokeillen kypsiä, eli tikkuun ei jää taikinaa kuin korkeintaan muutama muru. Anna muffinien jäähtyä kunnolla. Lusikoi vadelmahilloa muffinien keskelle. Tee karppitomusta ja vedestä “sokerivesikuorrutus”: lisää vettä tipoittain karppitomun sekaan ja sekoita kunnes koostumus on sopivaa levitettäväksi. Pursota tai levitä lusikalla kuorrutusrinkula vadelmahillosilmän ympärille.

 

 

 

Ravintoarvot	Proteiini	Rasva	Hiilihydraatit	kcal
Yhteensä:	70.0 g	163.0 g	27.6 g	1876 kcal
Per muffini, jos yhteensä 8 muffinia:	8.7 g	20.3 g	3.2 g	232 kcal
Per muffini, jos yhteensä 12 muffinia:	5.9 g	13.6 g	2.3 g	156 kcal
Per muffini, jos yhteensä 16 muffinia:	4.4 g	10.1 g	1.5 g	115 kcal
Per muffini, jos yhteensä 24 muffinia:	2.9 g	6.7 g	1.1 g	77 kcal

(Makrot laskettu niin, että 8 ja 12 muffinin satseissa käytetty 1 rkl hilloa per muffini ja 16 ja 24 muffinin satseissa käytetty 1 tl hilloa per muffini.)

 

 

 

 

Vinkkejä muffinien ja hillon tekoon

Ohjeen karvasmanteliaromi on ihan tavallisesta kaupasta saatavaa pienessä pullossa olevaa aromia. Olen ostanut omani Lidlistä. Samantyyppistä tavaraa myydään myös ainakin isoimmissa ruokakaupoissa, kuten Prismoissa ja Cittareissa. Tässä haluan vain korostaa, että ohjeessa on käytetty karvasmanteliaromia eikä karvasmanteliöljyä. Aromi on miedompaa ja sitä tarvitaan enemmän. Jos sinulla on karvasmanteliöljyä ja haluat käyttää sitä, lisää vain 1–2 tippaa.

Karvasmanteliaromin tai -öljyn lisäämisen voi aloittaa varovasti. Kun olet sekoittanut taikinan, voit lisätä määrää kunnes voimakkuus on mielestäsi sopiva.

Pofiberiä saa hyvinvarustetuista ruokakaupoista. Omani olen tilannut YesDelistä. Pofiber on perunakuitua, jonka hiilihydraattipitoisuus on matala, 12 g hiilihydraattia 100 g:ssa kuitua. Näihin muffineihin tarvittava 0,5 dl painaa 10 g, joten Pofiberistä tulee koko muffinisatsiin vain 1,2 g hiilareita.

Sopiva paistoaika keskikokoisille muffineille oli minun uunissani 35 minuuttia. Isot muffinit vaativat 45 minuuttia, kun taas minimuffinit valmistuivat 25 minuutissa. Keskikokoisia muffineja tulee 12 kpl.

Muffinien rakenne on kostea. Jos kuitenkin haluat vielä kosteampia muffineita, voit valella valmiit muffinit liemellä, jossa on 1 dl vettä, 1–2 tl arrakkiaromia ja 2 rkl karppitomua tai 5–6 tippaa steviaa.

Ohjeessa ei tarkoituksella ole leivinjauhetta tai muita nostatusaineita. Muffinit kohoavat silti. Olen monesti huomannut, että karppileivonnaisista tulee kuohkeita ja ne kohoavat, vaikkei niissä käyttäisi nostatusaineita. Miksi siis lisätä jotain, josta ei ole hyötyä?

Hilloa tehdessä ksantaanin kanssa kannattaa olla varovainen niin kuin aina. 2 mm ksantaania on ehdoton maksimi. Muuten hillosta tulee limaista.

 

 

 

 

Reseptin kehittelystä

Halusin kehitellä valmiiksi mehukkaan runebergintorttureseptin — siis semmoisen, jossa valmiita torttuja ei kostuteta.

Jotenkin runebergintorttujen leipominen muffinimuotoon houkutteli torttuja enemmän. Ei tarvitsisi jännittää, lähtevätkö tuotokset vuoasta irti.

Ensimmäiseen runeberginmuffinikokeiluuni käytin kookosjauhopohjaista taikinaa, koska kookosjauhopohjaiset leivonnaiset ovat luonnostaan meheviä. En kuitenkaan ollut tyytyväinen lopputulokseen. Vaikka muffinit olivat ihan meheviä, jotenkin vain manteli kuuluu runebergintorttuihin ja -muffineihin.

Seuraava kokeilu tuli siis tehtyä mantelijauhoista. Laitoin joukkoon mantelirouhetta antamaan vähän purutuntumaa. Muffinit olivat kuitenkin todella kuivia, ja mantelirouhe oli turhan karkeaa. Seuraavan kokeilun mantelilastut eivät yhtään parantaneet tuntumaa.

 

 

Seuraavaan taikinaan lisäsin desin kermaa. Muffinit olivat kosteahkoja, mutta olisivat saaneet olla vielä paljon mehevämpiä. Tuskastuneena lisäsin seuraavaan satsiin tuplasti kermaa. No nyt alettiin puhua mehevyydestä! Taikina vain oli sen verran löysää, että käyttämäni kiteinen erytritoli painui pohjalle muodostaen geelimäisen kerroksen. Olisihan minun pitänyt tietää… On meinaan vastaavaa sattunut aikaisemminkin ja olen tästä jopa antanut vinkkejä englanninkielisen blogini vinkkiosastossa.

Normirunebergintortuissa käytetään monesti rouhittuja piparkakkuja tai korppujauhoa antamaan karkeaa rakennetta ja purutuntumaa. Mietin, mikä olisi yksinkertainen vähähiilihydraattinen vastaava tuote. Kuivattu mantelileipä kenties?

Koska minulla oli vain tuoretta muhkeaa gluteenitonta vuokaleipää enkä jaksanut vaivautua sitä kuivattelemaan, seuraavaan kokeiluun laitoin purutuntumaa antamaan Pofiberiä. Pofiber-laatikko onkin lojunut ruokavarastoni nurkissa jo hyvän aikaa, enkä oikein ole keksinyt leivonnaista, jossa sitä voisi käyttää. Joulun tienoilla käytin Pofiberiä joulutorttutaikinassa, mutta taikinasta tuli rakeista koppuraa. Näihin runeberginmuffineihin se sopi kuin nakutettu. Vihdoinkin olin löytänyt sille käyttöä!

Käytin myös kuohukerman tilalla smetanaa. Tämä ratkaisi erytritolin pohjallepainumisongelman ihan sattumalta. Paitsi että seuraavassa kokeilussa käytin aivan samoja aineksia, mutta miedompaa paistolämpötilaa, ja erytritolia oli selvästi painunut hiukan muffinien pohjalle. Lisäksi muffinit maistuivat liian makeille. Hupsis. Erytritolia olikin tainnut mennä 142 g eikä 124 g. 1,5 dl kun minun laskujeni mukaan painaa 124 g ja yleensä käytän vaakaa kun mittaan aineksia. No, raikkaan vadelmahillon kanssa makeus onneksi taittui ja sekin muffinierä tuli syötyä.

Seuraavaan satsiin taas oikea määrä makeutetta, ja maku oli makoisa ja rakenne tasaisen mehevä. Menipä muutama muffini mieheni kollegoillekin, jotka pitivät kovasti muffineista ja erityisesti niiden kosteasta mehevyydestä. Kollegat eivät uskoneet, että muffineissa ei ole käytetty vehnäjauhoja. Saksalaisen mieheni mielestä muffinit maistuivat erittäin suomalaisille. Tavoite saavutettu.

 

 

 

 

Hilloresepti syntyi yllättävän helposti. Tosin ensin epäilytti lähteä kokeilemaan yhtään mitään. Nimittäin viimeksi kun kokeilin tehdä vadelmahilloa joskus viime kesänä, tulos oli sen verran lannistava, etten ihan heti ole hilloa yrittänyt tehdä.

Nyt kuitenkin tarvitsin vadelmahilloa runeberginmuffineihin. Tai no, voisihan päälle laittaa tuoreita vadelmiakin. Hillo tuntui kuitenkin loppujen lopuksi niin houkuttelevan haasteelliselta, että päätin yrittää, eikä nyt ole tuoreiden suomalaisten vadelmien aika.

Viime kesän hillokatastrofista oppineena päätin käyttää toisenlaista lähestymistapaa. Ei enää kiteistä erytritolia, joka myös jähmettyisi kiteisiksi könteiksi hillon sekaan. Ei enää guarkumia, joka tekisi hilloon limaisen rakenteen. Laitoin siis kattilaan 500 g jäisiä pakastevadelmia, 1 dl karppitomua, 40 tippaa vaniljasteviaa ja 2 mm ksantaania. Keitin seosta koko ajan sekoitellen kunnes vadelmat olivat sulaneet ja seos oli tasaista. Rikoin sekoittamalla kaikki vadelmat pieniksi, koska halusin käyttää hilloa keksien täytteenä ja runeberginmuffinien päällä, eikä siinä silloin saisi olla sattumia. Koko hillonkeittohommaan meni hieman alle 15 minuuttia, eli hillo syntyi nopeasti.

Jos ei tarinan loppu ole legendaa niin kuitenkin lähellä sitä. Hilloon tuli tasainen, sakea rakenne ja makea mutta raikas maku. Erytritoli ei kiteytynyt kokkareiksi eikä hillo ollut limaisen liimaista. Kerrankin meni jokin viritelmä näin nopeasti nappiin…

Tein kuitenkin vielä toisen kokeen, jossa käytin makeutteena 1,5 dl pelkkää karppitomua. Vaniljastevian sijaan lisäsin halkaistun vaniljatangon siitä raaputettuine siemenineen. En antanut tämänkään hillon kiehua kauaa, koska halusin sen maun jäävän raikkaaksi. Hillo oli ihan hyvää, mutta ensimmäinen erä oli taivaallista myös makuraatilaisteni mielestä. Se siis julkaistavaksi.

 

 

 

“Sokerivesikuorrutukseen” ei paljoa pähkäilyä tarvittu. Sekoitin kulhossa karppitomua ja vettä sopivaksi tahnaksi, ja pursotin sitä pienestä pullosta renkaiksi muffinien hillosilmien ympärille.

Kiitos Suomen Postin, tavaralähetys YesDelistä jumitti jossain Tampereen lajittelukeskuksessa pari päivää. Harmitti, kun yleensä olen tottunut siihen, että paketti tulee päivässä perille. Kaapin perukoilla sattui olemaan SukrinMelisiä, eli tomumaista erytritolia. Karppitomun puuttuessa tein siitä yhteen runeberginmuffinisatsiin kuorrutteen. Siitä ei kuitenkaan tullut mikään kovin hyvä kuorrute karppitomuun verrattuna, sillä se jäi jotenkin vetiseksi ja siinä oli hampaissa tuntuvia hitusia. Olen kyllä käyttänyt sitä aikaisemminkin samantapaisiin kuorrutuksiin, mutta varmistuipahan taas karppitomun ylivoimaisuus. Harmi vain, että karppitomu on niin kallista.

 

 

 

Sokeriton vadelmahillo 500 g jäisiä pakastevadelmia, mieluiten luomua 1 dl karppitomusokeria 40 tippaa vaniljasteviaa 2 mm (maustemittaa) ksantaania   Laita vadelmat, karppitomu ja vaniljastevia kattilaan. Ripottele ksantaani päälle tasaisesti. Ala kuumentaa melko kovalla lämmöllä jatkuvasti sekoittaen. Kun seos alkaa kiehua, pienennä lämpö minimiin. Keitä sekoitellen kunnes koostumus on sopiva. Mukaan voi jättää sattumia, tai jos käytät vadelmahilloa leivonnaisten päälle ja täytteeksi, vadelmat on hyvä rikkoa pieniksi sekoituskauhalla.

 

 

Ravintoarvot	Proteiini	Rasva	Hiilihydraatit	kcal
Yhteensä:	5.0 g	4.0 g	20.5 g	147 kcal
Per ruokalusikallinen (15 g):	0.2 g	0.1 g	0.6 g	4 kcal
Per teelusikallinen (5 g):	0.1 g	0.0 g	0.2 g	1 kcal

 

 

 

Vinkkejä variointiin

Monella tuntuu olevan vankat mielipiteet, mitä mausteita aidon runebergintortun tulisi sisältää. Minulle karvasmanteli on olennainen osa runebergintortun makumaailmaa. Koska kaikki mausteet eivät maistu kaikille, tässä muutama vinkki, jos listasta löytyisi jotain omaan makuun sopivaa:

• Karvasmanteliaromin voi korvata arrakkiaromilla, jota löytää ainakin isoimmista ruokakaupoista. Monissa runebergintorttuohjeissa käytetään punssia, mutta sokerisena se ei ole mitenkään karppia tavaraa. Arrakkiaromista saa saman punssisen aromin vähin hiilarein.
• Ken ei kardemummasta pidä, voi sen huoletta jättää pois.
• Koska joissakin runebergintorttuohjeissa käytetään taikinassa rouhittuja piparkakkuja, 1/2 tl piparkakkumaustetta ajaa tässä saman asian, jos muffineihin haluaa hienoisen piparkakun maun.
• Vaniljaista makua halajaville 1 tl luomuvaniljauutetta tuonee sopivan säväyksen.
• Perinteitä rikkomaan taikinaan voi lisätä yhden luomusitruunan raastetun kuoren. Raasta mukaan vain keltainen kuoriosa. Sitruunankuoresta tulee voimakas ja raikas maku.
• Lisää purutuntumaa muffineihin saa mantelirouheesta tai murskatuista mantelilastuista.

 

Tein yhden kokeilun, jossa käytin mausteina 1 tl vastajauhettua luomukardemummaa, 1 tl arrakkiaromia ja 1 tl luomuvaniljauutetta. Muffineista tuli todella maukkaita.

Toinen positiivisessä mielessä mielenkiintoinen mausteyhdistelmä oli 1 tl luomuvaniljauutetta, 1 tl arrakkiaromia ja 1/2 tl piparkakkumaustetta.

Vaikka kuvissa olevassa “sokerikuorrutteessa” ei ole käytetty mitään väriaineita, siitä tuli silti vaaleanpunaista. Kuorrute veti itseensä väriä vadelmahillosta. Tässä tapauksessa ei minusta ollenkaan huono homma.