Vähähiilihydraattinen banoffee-torttu (munaton)

 

Banoffee- eli banaani-toffeetorttua ei heti kuvittelisi vähähiilihydraattiseksi. Tavanomainen versio tortusta onkin melkoinen hiilihydraattipommi, toisin kuin tämä vähähiilihydraattiseksi muokattu versio. Mikä parasta, koko torttu pohjasta täytteeseen sisältää vain viisi ainesosaa. Nettohiilareitakin on annoksessa reilusti alle 5! Tässäpä siis helppo, makea ja maukas torttu, käykää kimppuun ja kokeilkaa!

 

 

 

Vähähiilihydraattinen banoffee-torttu 85 g luomuvoita (voi olla suolattua, jotta maku on täyteläisempi) 240 ml = 150 g luomumantelijauhoa (Ölmühle Solling) 5 dl luomukuohukermaa 240 ml = 140 g ruskean sokerin korviketta 1 rkl banaaniaromia   Sulata voi kattilassa miedolla lämmöllä. Laita uuni kuumenemaan 150 °C:een. Sekoita mantelijauho 80 ml:aan ruskean sokerin korviketta. Sekoita sula voi mantelijauho-ruskean sokerin korvike -seokseen. Painele seos napakasti vuoan pohjalle. Itse käytin 27 X 18 cm lasivuokaa. Laita 2 dl kuohukermasta kattilaan. Lisää loput (160 ml) ruskean sokerin korvikkeesta ja sekoita hyvin. Keitä kermaa ja ruskean sokerin korviketta kovalla lämmöllä koko ajan sekoittaen kunnes seos alkaa saota ja se on kuin paksuhkoa kastiketta. Tähän menee noin 10 minuuttia. Toffeen ei tulisi olla tässä vaiheessa liian paksua, koska toffee jähmettyy jäähtyessään. Poista kattila liedeltä, lisää banaaniaromi ja anna toffeen jäähtyä. Paista torttupohjaa noin 20 minuutin ajan kunnes se on kullanruskeaa. Anna pohjan jäähtyä mielellään jääkaapissa. Kun toffee ja torttupohja ovat jäähtyneet, vatkaa jäljellä oleva kuohukerma (3 dl) vaahdoksi. Levitä toffee torttupohjan päälle ja kuorruta vatkatulla kermalla. Koristele haluamallasi tavalla ja tarjoile. Säilytä mahdolliset jämät jääkaapissa.

 

 

 

Ravintoarvot	Proteiini	Rasva	Hiilihydraatit	kcal
Koko torttu:	65.6 g	275.0 g	15.0 g	3091.4 kcal
Per annos, jos 8 annosta tortussa:	8.2 g	34.38 g	1.88 g	386.5 kcal
Per annos, jos 10 annosta tortussa:	6.56 g	27.5 g	1.5 g	309.1 kcal

 

 

 

 

Tavanomainen banoffee-torttu sisältää usein kondensoitua maitoa, joka on sokerisen makeaa ja runsashiilihydraattista. Olen korvannut kondensoidun maidon kuohukermalla. Vaikka kondensoidusta maidosta on olemassa makeuttamattomiakin versioita (oikeastaan olen nähnyt evaporoitua eli väkevöityä maitoa), niissä on kuitenkin kolmisen kertaa enemmän hiilihydraattia kuin kuohukermassa.

Tässä ohjeessa käytetystä Ölmühle Sollingin mantelijauhosta on poistettu öljyä, eli siinä on vähemmän rasvaa kuin esim. normaalista ruokakaupasta saatavassa mantelijauheessa. Normaalirasvaisessa mantelijauheessa on rasvaa 50 g, kun vähärasvaisessa versiossa on 12 g rasvaa 100 g:ssa jauhoa.  Ostin vähärasvaisen mantelijauhon Runsaudensarvesta, joka oli ainoa paikka josta löysin luomumantelijauhoa. Normaalirasvaisen mantelijauhon puuttuessa minun täytyi ostaa vähärasvaisempaa. Nyttemmin olen löytänyt Runsaudensarvesta normaalirasvaistakin mantelijauhoa jopa irtomyynnistä, ja onpa paikalliseen Prismaankin tullut luomumantelijauhoa. Hinta on kyllä Prismassa melkoisen suolainen, n. 5,60 euroa 250 g:n pussille.

Ölmühle Sollingin luomumantelijauho on todella hienojakoista kun vertaa esim. Sallisen mantelijauheeseen. Tässä yhteydessä sanat “jauho” ja “jauhe” menevät eri valmistajilla iloisesti sekaisin. Sama määrä Ölmühle Sollingin jauhoa on paljon painavampaa kuin normaalirasvainen mantelijauhe. Kun 1 dl Sallista painaa noin 50 g, niin 1 dl Ölmühle Sollingia painaa noin 65 g. Eli, jos käytät tätä torttua tehdessäsi normaalirasvaista mantelijauhetta, niin suosittelen käyttämään 3,5 dl.

Jos banaaniaromi on mielestäsi liian teennäisen makuista, voit toki jättää sen pois. Torttu on hyvän makuista ilmankin, tosin silloin se ei enää ole banoffee-torttu. Banaaniaromin sijaan voi käyttää muutakin aromia, kuten appelsiinia, ananasta, kirsikkaa, jne. Citymarketeissa olen huomannut olevan melko kattavan leivonta-aromivalikoiman.

Varoituksen sana maltitolista: tässä käytetty ruskean sokerin korvike on maltitolia, joka ei ole suosikkimakeuttajani, koska se voi nostaa verensokeria tai aiheuttaa vatsavaivoja varsinkin tottumattomalle. Teollisuus käyttää paljon maltitolia esim. sokerittomissa makeisissa ja patukoissa. Monet vähähiilihydraattiset proteiini- ja välipalapatukat sisältävät maltitolia, samoin kuin sokeriton suklaa. Maltitoli maistuu luonnollisen makealle, mutta kuten edellä mainitsin, sillä on myös haittapuolensa, ja sen takia se sopii lähinnä satunnaiseksi herkuksi mikäli sitä sattuu sietämään. Käytän tässä ohjeessa maltitolia, koska olen huomannut, että siitä tulee parhain toffee.

Markkinoilla oli toistakin ruskean sokerin korviketta, nimeltään DiabetiSweet Brown Sugar Substitute josta tuli myös kelpo toffee. Sitä ei kuitenkaan enää valmisteta, mikä ei ole suurikaan menetys, sillä se sisälsi keinotekoisia makeutusaineita, makuaineita ja värejä, kuten asesulfaami K:ta ja atsovärejä (alluranpunainen ja tartratsiini), joten se oli kyllä melkoista myrkkyä.

Jos maltitoli ei sovi, sen tilalla voi käyttää vaikka erytritolia (Sukrin, Sötin, Karppisokeri), tai ulkomailta saatavaa ruskean sokerin korviketta Just Like Sugar Brown. Kokeilujeni mukaan erytritolista ei tule ruskeaa toffeeta ja Just Like Sugar Brown:ia käytettäessä jälkimaku on vähintäänkin mielenkiintoinen. Erytritoli ei myöskään sakeuta toffeeta, joten olen kokeillut sakeuttajana guarkumia tai ksantaania. Ksantaania saa normaaleistakin ruokakaupoista, guarkumia tilaan USA:sta, joskin sitä taitaa saada myös Suomesta. Ainakin joskus on apteekeissa ollut Guarem-rakeita. Guarkumin kanssa toffeen lopputulos oli kyllä enemmän kiisselimäinen kuin herkullisesti venyvä toffee.

Tässä ohjeessa käyttämäni ruskean sokerin korvike sisältää maltitolin lisäksi hieman maissitärkkelystä, joten se voi osaltaan vaikuttaa siihen, että toffee sakenee niin kuin sokeritoffee. Maissitärkkelys ei kuitenkaan kuulu suosikkeihini ja täytyy myöntää, etten koskaan käytä sitä ruoanlaitossa. Esim. fonduen sakeuttajanakin käytän mieluummin guarkumia kuin peruna- tai maissitärkkelystä.

Vielä erytritolista: jos sitä käyttää toffeen teossa, se antaa todella makean maun, ainakin minun makuuni liian makean, ja minä sentään pidän todella makeasta! Toffeessa myös tuntuu erytritolille tyypillinen viileys, mikä ei tässä yhteydessä välttämättä ole hyvä asia. Olenkin miettinyt, mitä muita vähähiilihydraattisia makeuttajia voisi kokeilla toffeen teossa. Steviaa ehkä? Se ei kuitenkaan sakeuta toffeeta, ellei kermaa keitä todella paljon kokoon. Jos sinulla on ideoita kuinka voisi tehdä terveellistä vähähiilihydraattista toffeeta, tai haluat kertoa omista kokeiluistasi, niin jätä ihmeessä kommenttia!