Täyteläinen vaniljatuorejuustokuorrute

Tämä samettinen ja täyteläinen vähähiilihydraattinen kuorrute kruunaa kakut ja muffinit. Vaniljaisessa kuorrutteessa on yhdistetty voikreemin ja tuorejuustokuorrutteen parhaimmat puolet. Kehitin tämän kuorrutteen erityisesti sitruunapilviä varten. Levitä kuorrute ronskisti leivonnaisten päälle tai pursota yksityiskohtaisia koristeita — kuorrute sopii mainiosti kumpaankin.

 

 

 

Täyteläinen vaniljatuorejuustokuorrute 200 g huoneenlämpöistä maustamatonta tuorejuustoa 200 g huoneenlämpöistä suolaamatonta luomuvoita 220 g = 4 dl tomuerytritolia 1 rkl vaniljauutetta hippunen (1 ml) ksantaania   Laita kaikki ainekset syvään kulhoon ja vatkaa kuohkeaksi sähkövatkaimella. Valmista on! Levitä, täytä, pursota, koristele, syö suoraan kulhosta, …

 

 

 

Ravintoarvot	Proteiini	Rasva	Hiilihydraatit	kcal
Koko satsi:	9.4 g	222.6 g	8.8 g	2076 kcal
Per annos, jos yhteensä 12 annosta:	0.8 g	18.6 g	0.7 g	173 kcal
Per annos, jos yhteensä 16 annosta:	0.6 g	13.9 g	0.6 g	130 kcal
Per annos, jos yhteensä 20 annosta:	0.5 g	11.1 g	0.4 g	104 kcal
Per annos, jos yhteensä 24 annosta:	0.4 g	9.3 g	0.4 g	87 kcal
Per annos, jos yhteensä 28 annosta:	0.3 g	8.0 g	0.3 g	74 kcal
Per annos, jos yhteensä 32 annosta:	0.3 g	7.0 g	0.3 g	65 kcal

 

 

 

 

 

 

Meni jonkin aikaa ennen kuin sain kehitettyä täydellisen koostumuksen tähän kuorrutteeseen. Raaka-aineet tiesin jo alusta asti: tuorejuustoa, voita, tomuerytritolia, kuohukermaa ja vaniljauutetta. Parhaan suhteen löytäminen näiden ainesten määrille vaati aikaa ja useita kokeiluja sekä kerman pois jättämistä ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Usein kuorrute oli kyllä ihan syötävää, makean ja rasvaisen kanssa ei paljon voi epäonnistua paitsi jos kuorrute juoksettuu. Näin kävi muutaman kerran. Täytyy tunnustaa että oikeastaan kyllä aika usein enkä vieläkään osaa sanoa miksi.

Kauan aikaa sitten kun kehittelin sitruunapilvien reseptiä, tein kuorrutteen nimeltä Vanilla Crème Icing yhdestä lempikeittokirjoistani The Low-Carb Baking and Dessert Cookbook. Kuorrutteen kanssa oli vain se ongelma, että sen koostumus oli hieman liian juoksevaa ja hera erottui jos sitä säilytti päivänkin verran. Seuraavalla kerralla vähensin kerman määrää, mutta hera erottui silti. Tämän jälkeen jätin koko kerman pois, ja kuorrutteen koostumus oli parempi, joskin kuivempi, eikä maku ollut enää niin hyvä koska pehmentävä kerma puuttui. Niinpä päätin aloittaa tyhjästä ja kehittää oman vaniljaisen tuorejuustokuorrutteen.

Avain tasaiseen rakenteeseen tässä kuorrutteessa on ksantaani. Löysin ihan vahingossa ksantaanin hienon kyvyn korjata juoksettunut kuorrute. Harmitti vietävästi, koska monet kuorrutekokeiluni olivat juoksettuneet, ja jälleen yhtä juoksettunutta satsia ihmetellessäni aloin pohtia millä juoksettumisen saisi poistettua koska en halunnut heittää kalliita aineita roskiin. Googletin, ja löysin Marttojen sivuilta (Päivitys 4.1.2013: Eipä löydy enää linkkiä) että juoksettumiseen auttaa ruokasooda. Heitin pari teelusikallista ruokasoodaa kuorrutteen joukkoon ja vatkasin sähkövatkaimella. Ei mitään vaikutusta. Tosin ohje oli juoksettunutta kinuskia varten, joten ei ihme ettei toiminut tässä. Googletin uudestaan, tällä kertaa englanniksi, ja löysin ohjeen, jossa neuvottiin että juoksettuneisuuden laadusta riippuen seosta pitäisi joko viilentää tai lämmittää. Olin liian laiska analysoimaan tilannetta, ja seuraavaksi käännyin ruokavarastoni puoleen etsien sieltä sopivia aineita kokeiltavaksi.

Silmäni osuivat ksantaaniin ja ajattelin antaa sille mahdollisuuden. Lisäsin maustemitallisen — oikeastaan kaksi, eli 2 ml — ja vatkasin sähkövatkaimella. Voilà! Rumannäköinen vetinen massa oli muuttunut sileäksi seokseksi. Päiväni sekä kuorrutekokeilu olivat pelastetut. Ksantaanin kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen, koska jos sitä lisää hiukankin liian paljon, kuorrutteesta tulee kumimainen. Maustemitallisen pitäisi riittää. Enempi ei siis ole parempi.

Kaikkien kuorrutteen raaka-aineiden tulisi olla huoneenlämpöisiä, ainakin voin. Jos voi on jääkaappikylmää, kuorrute saattaa olla täynnä pikkuruisia voiklönttejä joita ei vatkaamalla saa pois. Tästäkin löytyy kokemusta, kehtaan myöntää… Voista puheen ollen, käytän sitä tässä ohjeessa aika rutkasti — se tekee kuorrutteesta täyteläisen makuista ja koostumuksesta samettista mutta jämäkkää. Aloitin kokeilut laittamalla voita puolet tuorejuuston määrästä niin kuin tuorejuustokuorrutteissa monesti on. Pian kuitenkin lisäsin määrää, koska minun makuuni tuorejuuston maku oli liian hallitseva ja kuorrutteen koostumus liian juokseva.

Jossain välissä jätin kuohukerman pois, koska välillä hera erottui ja välillä ei, ja välillä epäilin että kerma saattaa vaikuttaa juoksettumiseenkin. Toisaalta juoksettumiseen voi vaikuttaa myös se, että eri valmistajien tuorejuustot käyttäytyvät eri tavoin. Toisissa on enemmän rasvaa, toisissa vähemmän. Toisissa käytetään lisäaineita ja saostajia kuten johanneksenleipäpuujauhetta tai karrageenia, toiset ovat lisäaineettomia.

Näin jälkeenpäin miettien taisin saada parhaimman koostumuksen käyttämällä philadelphia-tuorejuustoa. Yleensä luen tuoteselosteen tarkkaan, mutta philadelphiaa ostaessani minulta meni totaalisesti ohi että tuote sisältää karrageenia, jota välttelen aika tarkkaan. Enää siis en osta philadelphiaa, vaan yritän löytää tuorejuustoa, jossa ei ole käytetty muuta kuin maitoa ja/tai kermaa ja hapatetta ja ehkä suolaa. Onneksi luomuakin löytyy. Tulevaisuuden projektina tuorejuustoa voisi kokeilla valmistaa itse, ainakin täältä löytyi ohje englanniksi.

Vaikka tämän kuorrutteen koostumus on samettinen, tomuerytritoli voi tuntua suussa kiteiseltä tai ikään kuin hiekkaiselta. Tein joitain kokeiluja stevian kanssa, mutta maku ei miellyttänyt vaikka käytin suosikkisteviaani NuNaturals:lta, jossa ainakin minun makuuni on vähiten stevialle tyypillistä lakritsaista sivumakua. Mutta mikä pahinta, stevian kanssa kuorrute juoksettui. Enkä todellakaan tiedä miksi. Käytin muuten aivan samoja aineksia kuin erytritolin kanssa kokeiltaessa eikä kuorrute tällöin juoksettunut. Ksantaani tosin pelastaa steviankin juoksettumisongelman. Jos siis haluat olla täysin varma että kuorrutteessa ei ole yhtään kiteistä tai karheaa tuntua ja lopputulos on suussasulava, niin stevia on hyvä vaihtoehto makeuttajaksi, jos vain sietää sen sivumaun.

Tein myös muita kokeiluja erytritolin hiekkaisuudentunnun poistamiseksi. Liuotin tomuerytritolin kuumaan kermaan ja jäähdytin seoksen jääkaapissa ennen kuin lisäsin sen kuorrutteen joukkoon. Erytritoli kiteytyi kerman päälle jäähtyessään, mutta kun vatkasin kuorrutetta sähkövatkaimella, rakenteesta tuli tasainen eivätkä kiteet tuntuneet suussa. Jos siis haluat nähdä enemmän vaivaa kuorrutteen eteen, niin voit kokeilla erytritolin liuottamista kuumaan kermaan ja seoksen jäähdyttämistä ennen kuin lisäät sen muiden ainesten joukkoon. Kermaa voi käyttää noin desin verran. Sitruuna- tai limemehuakin voisi kokeilla.

Tämä täyteläinen vaniljatuorejuustokuorrute on aika peruskuorrute. Sitä voi muokata miltei loputtomasti. Vaniljan tilalla voi käyttää omia suosikkimakuja, kuten kaakaojauhoa, sitruuna- tai limemehua, appelsiiniaromia, jne. Makeutta voi toki myös säätää mieleisekseen, ja jos tomuerytritoli miellytä, mikään ei estä kokeilemasta jotain muuta makeuttajaa.

Kaiken kaikkiaan olen iloinen että mainion kuorrutteen lisäksi löysin keinon korjata juoksettuneisuus. Jos sinulla on vinkkejä millä korjata juoksettunut kuorrute, tai haluat jakaa lempikuorrutteesi ohjeen, niin jätäthän kommenttia!