Taas on raikkaan lisukkeen vuoro. Tähän raparperichutneyyn on helppo upottaa alkukesän runsasta raparperisatoa. Happamankirpeä tahna on myös kipakan valkosipulinen ja maistuupa siinä rutkasti ihan tavallinenkin keltasipuli. Sopivasti makeutta antaa stevia, happamuus säädetään suunmukaiseksi omenasiiderietikalla.
|
| Ravintoarvot | Proteiini | Rasva | Hiilihydraatit | kcal |
| Yhteensä: | 9.5 g | 1.8 g | 49.0 g | 252 kcal |
| Per ruokalusikallinen: | 0.2 g | 0.0 g | 0.9 g | 5 kcal |
Vinkkejä raparperichutneyn tekoon
Tämä on siinä mielessä helppo lisuke valmistaa, että kaikki ainekset vain laitetaan kattilaan ja keitetään pehmeäksi tahnaksi. Ainesten pilkkominen taitaakin olla vaativin osuus.
Varsinkin sipuli kannattaa silputa mahdollisimman hienoksi. Muuten on vaarana, että valmiissa chutneyssa kaikki muut ainekset ovat pehmenneet, mutta sipuli on isoina, raakoina paloina.
Kahdesta keskikokoisesta sipulista minulle tuli valmista sipulisilppua 243 g. Valkosipulimurskaa tuli 45 g. Litra raparperia painoi n. 530 g.
Kaiken pilkkomisen ja murskaamisen jälkeen ainekset vain laitetaan kattilaan ja sitten kuumentamaan. Raparperit…
…sipulit, valkosipuli ja etikka…
…sekä viimeiseksi vielä stevia.
Valmiissa chutneyssa saa olla raparperinpaloja pieninä, kirpeinä sattumina. Tämän takia seosta ei kannata sekoittaa kattilassa kovin usein. Raparperi hajoaa, jos sitä sekoittaa paljon.
Tosin aivan alussa, kun kaikki ainekset ovat vielä raakoja, niitä voi sekoittaa reilustikin, jotta kaikki varmasti on sekaisin.
Heti kun raparperi alkaa pehmetä, sekoittaminen kannattaa jättää vähemmälle.
Reseptin kehittelystä
Nyt on raparperin satokausi, ja minun teki mieleni tehdä jotain raparperiherkkua. Kehittelin tämän viikon reseptiä kesämökillä, jonne äitini toi ison ämpärillisen raparperinvarsia. Ideat vilisivät mielessä, mutta mikään niistä ei tuntunut sopivalta jatkokehittelyyn.
Ensin ajattelin kehitellä raparperimurupiirakan ohjeen. Teinpä yhden kokeenkin, mutta en ollut ollenkaan tyytyväinen. Pinnalla oleva muruseos paistui velton kosteaksi mössöksi kun halusin siitä tulevan rapeaa ja muromaista. Ehkä alla olevat raparperit olisi pitänyt kypsentää ensin ja paistaa muruseos jo pehmenneiden ja nesteensä haihduttaneiden raparperien päällä? Liian monimutkaista yksinkertaisuutta halajaville aivoilleni.
Seuraavaksi ajattelin raparperihilloa, mutta jotenkin idea tuntui liian vaisulta. Tai no, olisihan hilloon voinut lisätä jonkin jujun, kuten konjakkia, valkoviiniä, omenaa, porkkanaa tai jotain yrttiä. Vaikka sitruunamelissaa. Päädyin kuitenkin taas leipomaan, ja tein raparperimuffineja. Ne olivat muuten hyviä, mutta lisäämäni toffeestevia tökki ja olipa taikina hieman liian höttöinenkin, koska mantelijauhoja ei tullut laitettua tarpeeksi.
Mietin parempia raparperi-ideoita. Jotain muuta kuin leivonnaisia. Meillä ei nyt loppujen lopuksi syödä kovin paljoa leivonnaisia, ja murupiirakkayritelmä ja muffinit makasivat koskemattomina pari päivää. Poikani kyllä söi muffineja, kunhan ensin ongin pois raparperinpalat. Palat maistuivat minulle jogurtin kanssa.
Olisikohan jotain raparperiruokaa, jota voisi käyttää lisukkeena, vaikka aamiaismunakkaan, lounassalaatin tai vaikkapa niin ajankohtaisen grilliruoan kanssa? Raparperichutney! Siinä se oli, lisuke, joka käy miltei kaiken kanssa. Erityisesti kesäisten grillattujen herkkujen kanssa raparperichutney sopii kuin nakutettu. Oikeastaan kakutettu voisi olla parempi keittiöorientoitunut sanonta.
Valmiita raparperichutneyreseptejä on varmaankin netti väärällään, mutta tutkijaihmisenä halusin kehittää täysin oman version. Tai no, ainakin tutkia mitkä ainekset ja niiden suhteet toimisivat oman makuaistini mukaan parhaiten.
Mistä sitten aloittaisin? Raparperi nyt on itsestään selvää, mutta mitä muuta chutney sisältää? Sipulia ainakin. Makeutta voisin ottaa nestemäisestä steviasta, 40 tipalla voisi aloittaa. Erytritolit jättäisin taas leivonnaisiin ja jälkiruokiin.
Ensimmäinen versioni oli muuten hyvä mutta liian vaisu. Tai oikeastaan raparperi dominoi liikaa eikä muita makuja — makeudesta puhumattakaan — maistunut juuri ollenkaan. Lisäsin valmiiseen chutneyyn vielä 10 tippaa steviaa. Parempi, mutta jotain tarvittiin vielä. Sipulia saisi olla enemmän, yksi pieni sipuli ei tuntunut paljon missään. Jotain muutakin maustetta tarvittaisiin, ehkä jotain eksoottista?
Koska kehittelin reseptiä kesämökillä, minulla ei ollut sitä valtavaa maustearsenaalia käytössäni, joka kotona olisi odotellut. Aloin kaivella maustelaatikkoa ja tutkin sen sisältöä. Mausteet olivat varsin pippurisia ja jouluisia. Muskottipähkinää, neilikkaa, kardemummaa, kanelia, erilaisia pippureita. Kauppareissulta oli mukaan tarttunut joitain tuoreita yrttejäkin.
Kokosin pöydälle kasan purkkeja ja pusseja, ja aloin kokeilla miten mausteet sopivat juuri keittämäni chutneyn kanssa. Tässä listaa siitä, mitä tuli kokeiltua ja miten mausteet sopivat mielestäni raparperichutneyn kanssa (* = hirveä; ***** = herkullinen):
- kaneli ** (Liian jouluinen, makuyhdistelmä oli jotenkin liian kaukaa haettu. Voisi sopia raparperijälkiruokaan.)
- curryjauhe * (Todella poltti suussa, vaikkei mauste sinällään tulista ollutkaan.)
- valkopippuri *** (Yllättävän hyvä, vaikka olikin perusmauste.)
- maustepippuri ** (Oli aika mielenkiintoinen yhdistelmä, ehkä hiukan liiankin mielenkiintoinen.)
- jauhettu inkivääri *** (Ihan kiva, mutta suussa poltteli taas. Todella pieni määrä riittää.)
- pomeranssi * (Ei tullut kuuloonkaan, täysin sopimaton makuyhdistelmä.)
- kardemumma ** (Sopi loistavasti raparperin kanssa, muttei sipulin. Täytyy ehdottomasti kokeilla joskus raparperijälkiruoassa. Voisi sopia chutneyyn ehkä jossain eksoottisessa mausteseoksessa, joka sisältää kardemummaa.)
- murskattu valkosipuli **** (Olipas hyvää!)
- tuore basilika *** (Yllättävä makuyhdistelmä, mutta hyvä.)
- kirsikka-aromi * (Ei, ei, ei. Voitte kuvitella, miten hyvin kirsikka ja sipuli sopivat yhteen… jep.)
- vaniljauute * (Tulipahan kokeiltua, vaikka lopputulos oli jo sanomattakin selvää. Voitte taas kuvitella vaniljan ja sipulin yhdistelmän…)
- muskottipähkinä * (En millään maistanut muskottipähkinää vaikka kuinka lisäsin sitä.)
- kurkuma **** (Tuli hieno väri ja hieno maku. Poltteli taas hieman suussa, mikä ei tässä tapauksessa ollut huono juttu.)
- mustapippuri ** (En maistanut pippuria paljoakaan vaikka lisäsin sitä paljon. Se vähä mitä maistoin, sopi kuitenkin aika hyvin.)
- neilikka **** (Todella mielenkiintoinen, yllättävä ja hyvä makuyhdistelmä. Neilikka ja raparperi ovat kuin tehdyt toisilleen. Voisin jälleen kuvitella neilikkaa lisättynä jossain muussa, eksoottisessa mausteessa.)
Kaiken testailun ja pähkäilyn jälkeen päädyin lisäämään aimo annoksen valkosipulimurskaa seuraavaan kokeiluun.
Koska edellisen kokeilun yksi pieni sipuli oli aivan liian vähän, laitoin seuraavaan kokeiluun kokonaista kaksi isoa sipulia. Lisäsin myös stevian määrän 60 tippaan. Kokeilu onnistui vallan mainiosti. Maku oli todella hyvä. Tosin mietin, oliko sipulia sittenkin liikaa, mutta toisaalta se sopi valtavan hyvin, kunhan sen vain malttoi pilkkoa mahdollisimman hienoksi jotta se kypsyi miedoksi ja pehmeäksi yhdessä raparperin kanssa.
Vinkkejä variointiin
Omenasiiderietikan tilalla voi kokeilla muitakin etikoita. Omenasiiderietikan maku on kohtalaisen mieto, joten voi olla, että vahvempia etikoita kannattaa käyttää vähemmän. Itseni tekisi mieleni kokeilla seuraavaksi omenaviinietikkaa.
Jos chutneyyn haluaa virkeämpää väriä, sitä saa helposti vaikka mustikasta. Mustikka tuli ensimmäisenä mieleeni, koska toivoin sen reagoivan happaman chutneyn kanssa ja tuovan siihen punaista väriä. Murskasin sulaneita pakastemustikoita ja sekoitin ne valmiiseen chutneyyn. Mustikoita ei tarvinnut lisätä kovinkaan paljoa, kun väritön tahna sai upeanpunaisen sävyn. Jos minulla olisi ollut mustikkamehua, olisin käyttänyt sitä.
Toinen sopiva väriaine on kurkuma. Siitä tulee kaunis oranssinkeltainen värisävy. Kurkuma antaa myös eksoottisen makuvivahteen, joka sopii mainiosti muutenkin itämaisen chutneyn kanssa. Maku tulee hieman polttavaksi, mutta positiivisesti polttavaksi.
Jos valkosipulia haluaa karttaa, sen voi jättää pois ja korvata jollakin muulla mausteella. Chutneyn makua voi pehmentää myös vähentämällä raparperin määrää ja lisäämällä porkkanaraastetta, ohueksi viipaloitua omenaa tai vaikkapa hienonnettua kurpitsaa ennen kypsennystä.
Leave a Reply