Markkinoille tulee koko ajan uusia, kivoja karppaajan elämää rikastuttavia tuotteita. Toki joukossa on paljon silkkaa epäterveellistä moskaa tyyliin rahat pois hyväuskoisilta hölmöiltä.
Olen jo aikaisemmin tutustunut tomuerytritoliin, mutta nyt löytyi tuote, jossa on erytritolia ja steviaa tomumuodossa. Pitihän sitä kokeilla. Alkuepäröinnin jälkeen tuote osoittautui vallan mainioksi. Mitä siitä sitten sai aikaiseksi? Kokeilin sitä joulutorttutaikinassa, tryffeleiden teossa, marengeissa ja marsipaanissa. Muut reseptit vaativat vielä aika paljon kehittelyä, mutta marsipaanireseptiin olen niin tyytyväinen, että sen kehtaa julkaistakin. Tässäpä siis resepti, olkaapas hyvät!
|
Vinkkejä sokerittoman marsipaanin tekoon
Marsipaanimassa on helppo tehdä ja se valmistuu nopeasti. Karppitomu kannattaa siivilöidä mantelijauhojen joukkoon, jos haluaa olla ehdottoman varma, että massaan ei jää paakkuja. Myös mantelijauhot voi siivilöidä, jotta marsipaaniin käytetään vain kaikista hienoimmat jauhot. Itse en siivilöintiä vaivautunut tekemään, mutta jos valmistaisin marsipaania vaikka joihinkin juhliin, niin silloin vaivautuisin.
Siivilöinti kannattaa varsinkin, jos mantelijauhojen rakenne on epätasainen, kuten esim. Sallisen jauhoissa. Nykyisin mantelijauhon suurkuluttajana hankin YesDelistä 3 kg:n mantelijauhopusseja, joissa hinta-laatusuhde on vallan mainio. Mantelijauhoja myydään siellä myös muistaakseni 800 g:n pusseissakin, mutta hintaa taitaa tulla tällöin mantelijauhokilolle enemmän.
Marsipaani kannattaa säilyttää tiiviisti kelmun sisässä, muuten se kuivuu kovaksi koppuraksi.
Reseptin kehittelystä
Näin joulun alla minusta on mukava väsäillä kaikkea pikku herkkua. Mitkäs sen paremmin sopivatkaan jouluun kuin tummalla suklaalla kuorrutetut marsipaanimakeiset. Sokerittomasta marsipaanista voi myös tehdä koristeita, aivan samalla lailla kuin sokerimarsipaanistakin.
Minulla on kirja Herkkujen pikkujättiläinen, jossa on satoja erilaisia varsin sokerisia herkkuja, ja muutama pikkusuolainen, melkoisen gluteenipitoinen herkku. Kirjasta saa oivia ideoita karppileivontaan. Olen jo kauan suunnitellut kokeilevani marsipaanin tekoa.
Muutama vuosi sitten ostin Annika Rognebyn kirjan Bakglädje med LCHF. En nyt haluaisi täysin teilatakaan kirjaa, mutta en ole moneenkaan reseptiin ollut tyytyväinen. Joko leivonnaisten maku on ollut outo, tai sitten niiden rakenne ei ole ollut hyvä. Ja olen sentään käyttänyt aivan samoja aineita kuin mitä resepteissä on ollut, BakeProsta Sukriniin.
Kirjassa on myös marsipaanin — tai oikeastaan mantelimassan — ohje. Siihen tulee kiteistä erytritolia, mikä mielestäni on lopputuloksessa aika kamalaa. Tomumainen makeute sopisi paremmin. Muutenkin ohjeessa käytetään sitomisaineena vettä. Vettä!? Kyllä minä mieluummin laitan vaikka munanvalkuaista marsipaaniin.
Herkkujen pikkujättiläisestä löytyi sopiva marsipaaniohje, jonka karpinsin. Siihen sopi mainiosti kokeilla erytritolin ja stevian tomumaista sekoitusta, siis karppitomusokeria. Kirjan ohjeessa on 300 g mantelijauhoja ja 300 g tomusokeria sekä pari munanvalkuaista. En halunnut tuhlata noin paljon aineita ensimmäiseen kokeiluun, jos vaikka lopputulos ei olisikaan syötävää.
Ensimmäiseen kokeiluun laitoin 100 g mantelijauhoja ja 100 g karppitomua. Sekoitin joukkoon yhden munanvalkuaisen ja pari tippaa karvasmanteliaromia. Loistava rakenne ja loistava maku muuten, mutta aivan liian makea. Tein marsipaanista palloja, jotka kuorrutin tummalla suklaalla toivoen, että suklaan vahvuus miedontaisi makeutta. No, olisi voinut miedontaa enemmänkin. Vähemmän karppitomua siis.
Koska kaapin perukoilla sattui vielä olemaan pelkkää tomuerytritolia, jossa ei siis ole steviaa mukana, halusin kokeilla minkälainen marsipaani sillä tulee. No, makeutta ei ollut tarpeeksi ja erytritolin viileys tuntui liikaa. Ei nyt mikään maailman pahin marsipaani, mutta paljon parempi tuli karppitomua käyttämällä.
Täysin tyytyväinen olin, kun yhdistin 150 g mantelijauhoja, 100 g karppitomua, 1 ison munanvalkuaisen ja muutaman tipan karvasmanteliaromia. Juuri sopiva makeus, varsinkin tummaa suklaakuorrutetta ajatellen, sekä loistava, helposti muovailtava ja kauliutuva rakenne. Kääk, taisin jäädä koukkuun karppitomuun…
Marsipaania voi myös värjätä. Valmiit elitarvikevärit tuntuvat jotenkin keinotekoisilta ja suoraan sanottuna niissä ei ole haastetta — väri vain kaupan hyllyltä ja marsipaanimassan joukkoon. Aivan liian helppoa! Mietin mahdollisimman luonnollisia värjäyskeinoja. Käytin marsipaanin värjäykseen iHerbistä saamiani näytepusseja. Toinen marjaisaa, punaista jauhetta ja toinen viherjauhetta. Väreistä tuli yllättävän intensiivisiä. Olin yllättynyt! Vielä voisi soveltaa kurkumaa keltaiseen ja joitain muita marjajauheita, kuten mustikkaa, muihin eri värisävyihin. Kaakaotakin voisi kokeilla ruskeaan marsipaaniin.
Epäilin vähän viherjauheen mahdollista pahaa sivumakua, mutta ainakaan käyttämäni jauhe ei maistunut pahalta marsipaanissa. Marjajauheetkin antavat marsipaaniin mukavan makean ja raikkaan maun.
Vinkkejä variointiin
Marsipaanista voi tehdä makeisia ja konvehteja lisäämällä suklaata, pähkinöitä, aromeja tai kuivattujen hedelmien paloja. Alla olevassa kuvassa makujen ja rakenteiden sinfoniaa ryydittävät suolaiset pistaasipähkinät, joita ympäröi makea marsipaani ja kaiken kruunaa rapsahtava, vahva tummasuklaakuorrute. Njam! Kyllä on nyt makuhermoillakin joulu!
Semmoistakin voisi kokeilla, että liottaa kuivattuja karpaloita, rusinoita tai kirsikoita rommin ja stevian tai karppitomun seoksessa, pikkoo hienoksi ja sekoittaa marsipaaniin. Hiilareitahan kuivatuista hedelmistä ja marjoista kyllä tulee, mutta jos ne mahtuvat kiintiöön, niin kannattaa kokeilla!
Marsipaanista voi muotoilla myös koristeita leivonnaisten päälle. En kunnolla ehtinyt kokeilemaan niin monia koristeita kuin olisin halunnut. Täytyy päivitellä tänne lisää kuvia sitten kun ehdin tehdä uusia väsäyksiä. Toivottavasti joulunpyhinä on aikaa. Hyvää joulua kaikille!
Ihana postaus! Eilen katselinkin tavan marsipaaniohjetta tytön lahjakirjassa ja mietiskelin parppiversiota. Vielä kun saisi hommattua tomusukrinia!
Kiitos 🙂 Olisin halunnut ottaa parempia kuvia ja väsätä enemmän marsipaanikoristeita, mutta joulukiireiltä en saanut aikaiseksi… Ihan yllätyin itsekin kuinka monikäyttöistä massa on.
YesDelistä olen tilannut tuota karppitomua (reseptissä linkki sivulle), minusta se on parempaa kuin tomusukrin jota olen tilannut hiilariton.fi:stä ja käyttänyt aiemmin. Karppitomu taitaa olla aika uusi tuote markkinoilla. Sehän on tosi tyyristä, mutta sitä ei tarvitse käyttää niin paljoa kuin tomusukrinia, koska se on makeampaa.
Onko yesdelin mantelijauho hienojakoista? Tai onko muitakin merkkejä, jotka olisi? Mulla on ollut vain Sallista ja kieltämättä se on aika karkeaa. :/
Olen kokeillut aika montaa merkkiä, ja minusta hienojakoisimpia jauhoja on juurikin YesDelin mantelijauhot, sekä ihan tavallisessa kaupassa myytävät Meiran jauhot, mutta Meiran jauhoja myydään vain tosi pienissä pusseissa, joten ne tulevat kalliiksi. Eli, itse suosin tällä hetkellä YesDelin mantelijauhoja. Niissä on tähän mennessä ollut hyvä ja tasainen laatu, toisin kuin jossain Sallisessa.
Jos haluaa todella hienojakoisia mantelijauhoja, niin esim. Ruohonjuuri (tai jos oikein muistan, niin myös Punnitse & Säästä) myy Ölmühle Sollingin mantelijauhoja, jotka ovat todella hienojakoisia. Niistä on kuitenkin poistettu öljyä, joten leivonnassa niiden kanssa voi joutua vähän säätämään.
Lisäystä vielä sen verran, että myöskin Runsaudensarvi Tampereella myy Ölmühle Sollingin mantelijauhoja.