Nämä isänmaallisen muotoiset piparit sopivat juhlistamaan itsenäisyyspäivää. Mausteet kielivät lähestyvästä joulusta ja talvesta, mutta aivan vielä ei ole piparkakkumausteiden aika, ne säästetään joulupipareihin. Sen sijaan inkivääri ja pomeranssi antavat lämpöä ja makua näihin herkkuihin, jotka maistuvat vaikka glögin kanssa.
|
Ravintoarvot | Proteiini | Rasva | Hiilihydraatit | kcal |
Yhteensä: | 55.3 g | 125.8 g | 23.9 g | 1454 kcal |
Per pipari jos yhteensä 20 piparia: | 2.8 g | 6.3 g | 1.2 g | 73 kcal |
Per pipari jos yhteensä 40 piparia: | 1.4 g | 3.1 g | 0.6 g | 36 kcal |
Per pipari jos yhteensä 60 piparia: | 0.9 g | 2.1 g | 0.4 g | 24 kcal |
Per pipari jos yhteensä 80 piparia: | 0.7 g | 1.6 g | 0.3 g | 18 kcal |
Vinkkejä piparien valmistamiseen
Mitä rasvaisempaa tuorejuustoa käyttää, sitä pehmeämpiä ja rasvaisemman tuntuisia pipareista tulee. Vastaavasti vähärasvaista tuorejuustoa käyttämällä tulee rapeampia pipareita.
Vaikka yleensä suosin mahdollisimman rasvaisia tuotteita, näiden piparien rakenteesta tulee parempi, jos tuorejuustossa ei ole paljon rasvaa. Mikä sitten on paljon? Tässä tapauksessa 30 %. Parhaimman tuloksen sain lisäaineettomalla Apetinan tuorejuustolla, jossa on 17 % rasvaa. Tarjolla olisi ollut vielä hiukan rasvattomampiakin tuorejuustoja, mutta niitä en ehtinyt kokeilla.
Mantelijauhon karkeus vaikuttaa myös keksien rakenteeseen. Hienojakoista jauhoa käyttämällä syntyy parempi tulos. Jos jauho on karkeaa, myös keksien rakenne on karkea, ja tuorejuuston rasva tirskuu kekseistä ulos niitä leipoessa. Huomasin tämän, kun käytin eri valmistajien mantelijauhoa keksien teossa.
Minulla oli YesDelistä tilattua mantelijauhoa 3 kg:n pussissa, mutta se loppui. Jouduin tyytymään Sallisen mantelijauheeseen, siihen, jota myydään 800 g:n pusseissa. Ennen sen laatu on ollut ihan ok, mutta viime aikoina jauhe on ollut tosi karkeaa ja rakenne epätasaista, mielestäni sopimatonta karppileivontaan. Laitoin tästä palautetta Salliselle, ja sain vastauksen, että mantelijauhe tulee eri valmistajilta ja siksi laatu vaihtelee. Voi kökkö. Eihän vehnäjauhojenkaan laatu vaihtele. Milloin mantelijauholle, -jauheelle ja muulle karppileivontakamalle saadaan jonkinlaiset standardit, tai ainakin jokin laadun tae? Eihän Sallinen varmaan karppileivontaa ajattele mantelijauhetta myydessään, mutta silti vaihteleva laatu ei kieli muuta kuin firman ahneudesta. Otetaan sieltä, mistä saadaan halvalla ja myydään kuluttajille kalliilla.
Se siitä vaahtoamisesta. Mutta silti harmittaa, kun mantelijauho ei ole mitään maailman halvinta ja sitten kaupassa onkin vain jotain Ö-luokan laatua tarjolla. Tai onhan jotain Meiran hienojakoista mantelijauhoa pienissä pusseissa, mutta hinta on niin hirvittävä, ettei suurkuluttajan kukkaro moista kestä.
En käytä näissä pipareissa leivinjauhetta tai soodaa, koska piparit pitävät muotonsa paremmin ilman mitään kohotusaineita. Koska piparit eivät kohoa, ne voi laittaa pellille lähekkäin.
Jos taikinasta haluaa ottaa muotilla isoja pipareita, taikinaa ei kannata kaulia liian ohueksi, muuten pipareita on vaikea saada irti ehjinä. Minun kokeiluissani 0,5 cm oli ihanteellisin taikinan paksuus Suomi-kuvioihin, jotka olivat 12 cm korkeita. Suomi-kuvioista puheen ollen, käsivarren kanssa oli melkoisia hankaluuksia. En tainnut saada montaakaan kertaa käsivartta irti muotista. Käsivarsi, tai ainakin osa siitä, jäi melkein aina kiinni muottiin. Jouduin paikkailemaan käsivarret käsin pellillä oleviin pipareihin pienillä taikinanokareilla, jotka kiinnitin kuvioihin ja muotoilin sopivaksi. Sorry, Enontekiö. Käsivarsista olisi voinut tulla paremmankin näköisiä…
Kuvittelin kiinnijäämisen olevan taikinan ongelma, mutta Kuningaskuluttaja on tehnyt viime vuonna testin, jossa käytettiin samaista muottia, ja myös tällöin oli ongelmia käsivarren kanssa. Huh, vika ei ollutkaan taikinassa, vaan muotissa. Sinänsä lohduttavaa, vaikkei siitä tässä käytännön apua olekaan.
Pienemmät kuviot sain onnistumaan todella mainiosti. Niissä taikinan voi kaulia ohueksi, varsinkin, jos haluaa pipareista rapeita.
Piparit on helppo siirtää kaulinta-alustalta pellille jäykkää lastaa käyttäen. Myös juustohöylä toimii mainiosti. Lastaa ja muotteja kannattaa muuten huuhdella vedellä silloin tällöin, jotta taikina ei takerru niihin.
Taikinan kauliminen ja muoteilla näpertely vie aikaa, mutta on hauskaa puuhaa. Kiireinen voi jättää muotti-ilottelun väliin, ja kaulia taikinan yhdeksi pellinkokoiseksi levyksi. Levyn voi ruuduttaa taikinapyörällä, pitsaleikkurilla tai vaikkapa veitsellä sopivankokoisiksi ruuduiksi. Leikkuuviivoja myöten piparit on helppo murtaa ruuduiksi paiston jälkeen, kun ne ovat jäähtyneet.
Piparit säilyvät hyvin huoneenlämmössä. Niistä tulee rapeita, jos niitä ei säilytetä ilmatiiviisti. Jääkaappiin pipareita ei kannata laittaa. Jos leivonnaisia haluaa säilyttää pitkään, ne voi pakastaa.
Reseptin säätämisestä
Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun näin Prismassa Suomen muotoisen piparkakkumuotin. Alennuspäivien aikana ostin muotin, ja halusin kehitellä reseptin itsenäisyyspäivän pipareihin. Olin miettinyt vähähiilihydraattisia joulupipareita, mutta Suomi-muotin takia päätinkin kehittää piparireseptin itsenäisyyspäiväksi ja hieman eri maustein. Jotain mausteista, muttei piparkakkumausteita.
Yleensä karppipiparitaikinan ongelmana on, että taikinaa ei saa alustasta ehjänä irti kun siitä on ottanut muotilla kuvioita. Kananmuna pitää taikinan koossa, mutta se myös kohottaa pipareita, ja kuvioista tulee epäselviä.
Laitoin ensimmäisiin piparitaikinakokeiluihin kananmunaa ja voita. Valmiiden piparien rakenne oli todella kova. Liian kova. Kananmuna tulisi jättää pois, mutta mitä tilalle? Pelkkää voita käyttämällä pipareista tulisi liian hauraita.
Suolakeksikokeilujeni innoittamana päätin kokeilla smetanaa, kermaa ja tuorejuustoa. Kermakokeiluun lisäsin ksantaania koossapitäväksi elementiksi. Tuorejuustoa käyttämällä syntyivät rakenteeltaan parhaimmat piparit. Smetanakin oli ihan mukiinmenevä. Koska suolakeksireseptini sisältää smetanaa, valitsin näihin pipareihin vaihteeksi tuorejuuston. (No juu, sisälsihän viime viikon resepti rutkasti tuorejuustoa…)
Kun piparien rakenne oli säädetty kohdalleen, oli mausteiden hienosäädön aika. Listasin eri mausteyhdistelmiä ja mietin niiden yhteensopivuutta. Halusin jotain mausteista ja lämmintä, muttei vielä aivan jouluista.
Kokeilin eri mausteyhdistelmiä, ja makuraatini antoi parhaimmat pisteet inkiväärin ja pomeranssin yhdistelmälle. Taaperoni tosin popsi hyvällä ruokahalulla erikoisimmatkin viritelmät, joten hänen mielipiteensä jäi hieman epäselväksi.
Vinkkejä variointiin
Jos inkivääri ja pomeranssi eivät miellytä makuhermojasi, mausteena voi käyttää muutakin. Tässä ehdotuksia:
- Loistavat “pullapiparit” syntyvät, kun käyttää 1 tl vastajauhettua luomukardemummaa. Kardemumma sopii loistavasti vaniljastevian kanssa luoden pullamaisen makuefektin. Muita mausteita ei välttämättä tarvita. Boostatut pullapiparit syntyvät, jos lisätään vielä 2 tl kanelia
- 1 tl luomuappelsiininkuorta ja 1 tl inkivääriä
- 1 rkl kanelia ja 2 mm (maustemittaa) jauhettua maustepippuria.
Postauksen kuvat on muuten otettu pipareista, joissa on mausteena kanelia ja maustepippuria. Siksi ne ovat niin tummia. Esim. inkivääriä ja pomeranssia tai kardemummaa käyttämällä tulee vaaleita pipareita.
Ensi viikolla, kun pääsen taas kameran ääreen, lupaan ottaa kuvia muistakin variaatioista ja päivittää niitä tänne.
Päivitystä 06.12.2012: Kuten lupasin, napsin lisää kuvia eri variaatioista. Hyvää itsenäisyyspäivää!
Leave a Reply