Tässä mainio hilloresepti niille karpeille, joilla ei ole mahdollisuutta ostaa lakkaa tai käydä itse poimimassa.
Lakka korvataan luonnollisesti porkkanoilla ja karviaisilla. Sokerin tilalla käytetään Karppitomusokeria ja hillo sakeutetaan ksantaanilla. Tuloksena on enemmän tai vähemmän lakkahilloa muistuttava tuotos. Ja vaikkei lakkaa ihan heti maistaisikaan, niin hillo on silti melkoisen mainion makuista, ja vieläpä pirteän väristäkin.
|
| Ravintoarvot | Proteiini | Rasva | Hiilihydraatit | kcal |
| Yhteensä: | 10.5 g | 4.0 g | 83.0 g | 554 kcal |
| Per ruokalusikallinen (15 g): | 0.2 g | 0.1 g | 1.2 g | 8 kcal |
| Per teelusikallinen (5 g): | 0.1 g | 0.0 g | 0.4 g | 3 kcal |
Vinkkejä hillon tekoon
Pidän tästä hillosta erityisesti sileärakenteisena, joten soseutan porkkanat ja karviaiset mahdollisimman hienoiksi. Tällöin niitä ei maista erikseen, vaan ne sulautuvat muikean makuiseksi kokonaisuudeksi.
Vaikka tässä hillossa on vain neljä ainesosaa, hillon tekemiseen vaaditaan hieman vaivannäköä. Mikään älyttömän suuritöinen ei hillo kuitenkaan mielestäni ole. Lopputulos palkitsee tässäkin.
3 dl Karppitomua ei tee hilloa kovin makeaksi. Lisämakeutusta voi ottaa tarvittaessa vaikkapa nestemäisestä steviasta. Steviassa on se hyvä puoli, että siinä ei ole viileää jälkimakua, kuten erytritolissa, jota Karppitomussa pääasiassa on. On Karppitomussa toki steviaakin, muttei ainakaan maun perusteella kovin isoa määrää.
Tsekataanpa vähän tarkemmin valmistusprosessia.
Aloitetaan raaka-aineista. Näillä mennään.
Porkkanat kuoritaan ja viipaloidaan. Viipaleet keitetään vähässä vedessä täysin kypsiksi ja pehmeiksi.
Porkkanoiden kiehuessa karviaiset puhdistetaan. (Tarkkasilmäiset huomaavat alla olevasta kuvasta, että porkkanat nököttävät vielä nätisti kulhossa. Unohtakaa kulho, ja kuvitelkaa, että porkkanat on kuorittu sekä viipaloitu ja ne porisevat iloisesti kattilassa. Kiitos.)
Puhdistetut karviaiset surautetaan sileäksi soseeksi.
Kun porkkanat ovat läpeensä kypsiä, niistä kaadetaan pois vesi ja nekin surautetaan sileäksi soseeksi.
Kattilaan laitetaan porkkana- ja karviaissoseet sekä Karppitomu. Sekoitetaan kunnolla ja annetaan poreilla miedolla lämmöllä puolisen tuntia.
Seosta kannattaa hämmentää pohjaa myöten muutaman kerran. Hillo voi ampuilla rajustikin, kun sitä alkaa sekoittaa. Roiskimista voi rajoittaa ottamalla kattilan pois kuumalta levyltä ennen kannen avaamista. Sekoittamisen jälkeen laitetaan kansi kiinni ja kattila takaisin liedelle porisemaan kunnes puoli tuntia on kulunut.
Viimeiseksi otetaan kattila pois liedeltä ja ripotellaan ksantaani seoksen päälle pikkuhiljaa ja koko ajan sekoittaen. Hillon annetaan jäähtyä rauhassa kannen alla kattilassa.
Reseptin kehittelystä
Mielessäni on ollut jo parisen vuotta kehittää karppi versio köyhän miehen lakkahillosta, eli lakattomasta lakkahillosta. No, nyt tuli sekin tehtyä, vaikkei kaikki niin yksioikoista ollutkaan.
Meillä on kaksi karviaispensasta, joista vain yksi kasvattelee vaaleita karviaisia — juuri niitä, joita tarvitaan köyhän miehen lakkahillossa, jos hillon haluaa imitoivan lakkaa mahdollisimman tarkasti.
Sato odotti kipeästi korjaajaansa. Karviainen toisensa jälkeen tippui maahan. Pensaan ympärillä puskeva ruohonleikkuri piti huolen, että maassa orpoina lojuvien karviaisten määrä kasvoi pikkuhiljaa. Muut asiat vain tuntuivat ajavan karviaisten poimimisen ja hilloreseptin kehittelyn edelle.
Eräänä tavattoman kauniina päivänä sain kuin sainkin itsestäni irti poimia jäljellä olleet karviaiset. Niitä kertyikin pari partaäijäpurkillista ja hieman ylikin.
Mietin, että onneksi tässä reseptissä karviaiset kuumennetaan hyvin. Joissakin karviaisissa nimittäin oli kotilonkakkaa. Toki yritin sitä rapsutella pois, mutta mitään saippuapesua en karviaisille antanut. Meillä piha vilisee kotiloita, enkä toistaiseksi ole keksinyt inhimillistä keinoa päästä niistä eroon. Vinkkejä otetaan mieluusti vastaan.
Ja nyt kun päästiin puhumaan siitä itsestään, niin julkaistuani samaisen reseptin englanninkielisessä blogissani sain ruotsinkielisen Facebook-kommentin, jonka mukaan hillo näyttää lapsen kakalta. Hmm. On meillä Suomessa herkut. Hillo näyttää lapsen kakalta ja mämmi sitten… no niin. Tämänkin olisi tietysti voinut jättää kirjoittamatta. Unohdetaan siis koko juttu.
Googlettelin ohjeita köyhän miehen lakkahilloon. Hesarin ohje oli mielenkiintoinen, samoin Kaksplus-palstalta löytynyt pikku reseptikokoelma. Kotikokin ohjeessa porkkanat piti soseuttaa kuorimisen jälkeen. Ainakaan minulla ei ole niin järeitä koneita, että saisin raa’at porkkanat soseeksi.
Päätin soveltaa Hesarin ohjetta ensimmäisessä kokeessa. Kuorin kilon porkkanoita ja raastoin porkkanat melko hienoksi raasteeksi. Laitoin raasteen kattilaan yhdessä puhdistettujen karviaisten ja Karppitomusokerin kanssa. Karviaisia meni puolisen kiloa ja Karppitomusokeria 2 dl.
Olin jo päättänyt kokeilla vanhaa tuttua ksantaania sakeuttamaan hillon. Mietin, lisäisinkö sakeutteen heti alkuvaiheessa vai vasta lopussa valmiiseen soseeseen. Päätin lisätä ksantaanin vasta aivan lopussa.
Keittelin seosta hieman yli tunnin verran. Porkkanaraaste ei millään pehmennyt. Se oli kovaa ja karkeaa, vaikka kuinka sitä keitin. Ehkä olisi kuitenkin pitänyt laittaa vettä mukaan? Kuvittelin karviaisista irtoavan nesteen riittävän.
Yritin vielä soseuttaa keitosta sauvavatkaimella. Porkkanan rakenne oli ja pysyi karkeana. Höh. Päätin laittaa pari ripausta ksantaania joukkoon nähdäkseni, sitooko se hiljakseen irtoilevaa nestettä ja saisiko rakennetta vielä hillomaisemmaksi. No, keitos sakeni ja oli muuten hillomainen, mutta rakenne luonnollisesti pysyi karkeana. Makeuttakin olisi saanut olla hitusen enemmän.
Mikä pahinta, en maistanut minkäänlaista häivähdystä lakasta. Lähinnä hillossa maistuivat keitetty porkkana ja karvas karviainen ikävästi erikseen.
Tämä ei siis ollutkaan mikään läpihuutojuttu. Aloin pikkuhiljaa panikoida. Hilloresepti vaatisi kokonaan toista lähestymistapaa.
Päätin keittää porkkanat ja karviaiset erikseen ja soseuttaa ne myös erikseen. Aioin yhdistellä eri määriä kumpaakin sosetta ja katsoa, millä määrillä tulisi eniten lakkaa muistuttava lopputulos.
Otin neljä pikku kupposta ja laitoin kuhunkin 50 g porkkanasosetta. Ensimmäiseen kupposeen laitoin myös 25 g karviaissosetta, toiseen 33 g, kolmanteen 50 g ja neljänteen laitoin 65 g karviaissosetta. Kunkin testiannoksen makeutin stevialla.
Sitten vain maistamaan. Ensimmäisessä kokeilussa maistui auttamatta liikaa porkkana. Toinen oli hyvä, samoin kolmas. Neljännessä oli aivan liikaa karviaista.
Pähkäilin toisen ja kolmannen koe-erän välillä. Maistelin kummastakin, annoin kulua vähän aikaa ja maistelin uudestaan. Lopulta toinen kokeilu — se jossa oli 50 g porkkanasosetta ja 33 g karviaissosetta — vei voiton.
Huh. Porkkanan ja karviaisen ihanteellinen suhde oli siis vihdoinkin selvillä. Seuraavaksi aioin kokeilla isommilla määrillä.
Koska porkkanaa menee hukkaan kuorimisen ja kantojen poiston jälkeen aika lailla, päätin käyttää seuraavassa testierässä 1 kg porkkanaa ja 500 g karviaisia. Laskujeni mukaan kaiken kuorimisen ja puhdistamisen jälkeen porkkanaa oli kuin olikin 67 % ja karviaisia 33 %. Noin suunnilleen. Oli mielenkiintoista huomata, että tutkimukseni johtivat samoihin määriin, kuin mitä olin käyttänyt ensimmäisessä kokeilussa, jossa porkkanaraaste pilasi makuelämyksen.
Laitoin hillokokeiluun tällä kertaa hieman enemmän Karppitomua, eli 3 dl. Se antoi juuri sopivasti makeutta meikäläiseen makuun. Ksantaaniakin meni hieman enemmän kuin ensimmäisessä kokeilussa. Halusin hillosta sileän ja sakean.
Välillä kokeilin muuten chia-siemenjauhoa sakeuttamaan hilloa, mutta se teki hilloon ikävän, harmahtavan värin. Eikä se kyllä sakeuttanut hilloa mitenkään. Ksantaani oli aikaisemmin toiminut loistavasti, niin nytkin. Ksantaani on siitä kiva sakeute, että sen vaikutuksen näkee heti. Joskus ksantaanilla on kyllä paha tapa tehdä rakenteesta limainen tai kumimainen, mutta tässä hillossa en huomannut mitään sellaista. Ksantaani toimi kuin unelma: teki rakenteesta sileää, paksua ja helposti levitettävää.
Lopulta olen ihan tyytyväinen tähän hilloreseptiin, vaikka täytyy myöntää, että ainakin minun pitää käyttää hieman mielikuvitusta, että maistaisin hillossa lakkaa. Hyvälle hillo silti maistuu, eipä siinä mitään.
Vinkkejä variointiin ja käyttöön
Hilloon saa vielä enemmän makua maustamalla sitä syksyisillä ja talvisilla mausteilla. Kaneli sopii todella hyvin. Itselläni on ulkomaanhankintoina omenapiirakkamaustetta ja kurpitsapiirakkamaustetta. Kokeilin kumpaakin, ja tulos oli loistava! Omenapiirakkamauste on muuten aika lähellä piparkakkumaustetta.
Kokeilin myös jauhettua inkivääriä, mutta se teki mausta polttavan, eikä siten minusta sopinut tähän hilloon laisinkaan. Jos pitäisin tähtianiksen mausta, olisin kokeillut sitä myös.
Ihan vain huvin vuoksi kokeilin karviaisen tilalla mustaherukkaa — karviainen ja mustaherukka kummatkin kun kuuluvat herukoihin. Hillo toimi oikein hyvin, paitsi se vaati vain pientä lisämakeutusta. Kanan kanssa mustaherukka-porkkanahillo oli täyden kympin arvoinen.
Kokeilin tehdä hilloa myös punaisista karviaisista. Minua ei maku miellyttänyt ollenkaan. Johtuikohan se siitä, että karviaiset eivät olleet aivan kypsiä?
Meidän perheessämme hilloa syödään pääasiassa muhkean gluteenittoman vuokaleivän kanssa. Hillo sopii mainiosti myös brien tai camembertin kanssa. Myös raejuusto, rahka tai jogurtti saa raikasta potkua iloisenvärisestä hillosta.
Leave a Reply