Tässä mainio gluteeniton ja viljaton aamiaispuurovaihtoehto karppaajalle tai kenelle tahansa terveellistä ruokaa halajavalle.
Tämä helppotekoinen, vähähiilihydraattinen puuro maistuu mainiolta vaikkapa marjojen kanssa tai höystettynä vanhalla kunnon luomuvoisilmällä.
|
| Ravintoarvot | Proteiini | Rasva | Hiilihydraatit | kcal |
| Yhteensä: | 17.0 g | 50.8 g | 4.5 g | 550 kcal |
(Laskuissa olen käyttänyt kotitekoista mantelitahnaa, johon olen laittanut 360 ml kuorimattomia manteleita ja 3 rkl luomua ekstra-neitsytkookosöljyä.)
Vinkkejä karppaajan puuron valmistamiseen
Puuron valmistaminen on todella helppoa ja nopeaa, sopii siis kiireisimmänkin aamun toimien lomaan.
Ainekset, varsinkin mantelitahna, on helpointa mitata vaa’alla. Mantelitahnan ahtaminen ruokalusikkamittaan on nimittäin vähän työlästä. Toki määriä voi säädellä mielensä mukaan, 5 rkl:sta mantelitahnaa tuli minulle sopivankokoinen annos puuroa.
Tällä ohjeella puuroa tulee yksi annos, mutta jos puuroa haluaa enemmän, ainekset voi tuplata tai vaikkapa triplatakin aina tarpeen mukaan.
Valmistus menee siis näin:
Mantelitahna, suola ja vesi laitetaan pieneen kattilaan.
Seosta lämmitellään kohtalaisella lämmöllä koko ajan sekoitellen ja rikkoen mantelitahnapaakkuja lusikalla.
Sekoittamista ja kuumentamista jatketaan…
…kunnes seos on tasaista ja höyryävän kuumaa, muttei vielä kiehuvaa. Seoksen ei saakaan antaa kiehua, muuten se palaa helposti pohjaan. Muutama kiehumiskupla voi kyllä pulpahdella, mutta niiden jälkeen kattila täytyy ottaa heti pois liedeltä.
Jos käytät induktioliettä niin kuin minulla näissä kuvissa, lämmön voi vain kääntää pois ja kattilan jättää liedelle.
Seoksen päälle ripotellaan 1 tl pellavansiemenjauhetta…
…ja sekoitetaan kunnes puuro on paksua ja tasaista. Jos puurosta haluaa vieläkin paksumpaa, pellavansiemenjauhetta voi lisätä toisenkin teelusikallisen.
Karppipuurokokeiluistani
En oikeastaan koskaan ole pahemmin välittänyt puurosta. Taisin saada mittani täyteen lapsena, jolloin puuroaamiainen oli jokapäiväistä, ikävää tylsyyttä. Niin kaurapuuroa kuin vain voi olla.
No, sainhan pari kertaa sokerihuurrettuja, ällömakeita maissihiutaleita, jotka olivat värikkäine kuvineen ja lelulisineen aivan jostain muusta maailmasta. Nyt voin todeta, että onneksi sokeri- ja lisäainemätöt eivät sen useammin kuuluneet aamiaisrepertuaariini, vaan jaksan olla kiitollinen äidilleni, joka vaivautui tekemään puurot itse alusta asti ja täysin lisäaineettomina.
En siis karpatessani ole juurikaan puuroa kaivannut. Vähähiilihydraattiselle puurolle tuli kuitenkin tarvetta, kun olimme vierailulla vanhempieni luona ja poikani alkoi pyydellä puuroa aamiaisella. Ukki söi vieressä hyvällä halulla omaa puuroannostaan, ja totta kai poikakin halusi omansa.
Koska meillä syödään gluteenitonta ja viljatonta ruokaa — paitsi onhan poika kyllä riisipuuroa syönyt silloin tällöin mummin luona ja päiväkodissa — puuron raapaiseminen kasaan tuosta vain kuulosti suhteellisen haastavalta.
Pohtiessani hyviä valkoisia valheita päähäni pälkähti mantelitahna, tuo sangen monipuolinen raaka-aine, josta voi taikoa sekä suolaiset että makeat herkut, leivistä puhumattakaan.
Jos siis kattilaan laittaisi mantelitahnaa ja sitoisi sen pellavansiemenjauheella, lisäisi joukkoon vettä ja suolaa ja kuumentaisi, niin tuloksena voisi olla jotain puuromaista.
Onneksi mukaan oli tullut purkki valmista mantelitahnaa. Laitoin muutaman lusikallisen tahnaa pieneen kattilaan, lisäsin vettä, suolaa ja pellavansiemenjauhetta. Sekoittelin ja kuumensin, ja alta aikayksikön kattilassa lepäsi aivan täysjyväpuurolta näyttävä tekele! Sanomattakin selvää, että olin positiivisesti ällistynyt.
Innoissani tarjoilin tekeleen pojalle, joka vain nyrpisteli nenäänsä ja kieltäytyi ei niinkään kohteliaasti syömästä. Ukin puuro oli valkoista, ja poikakin olisi kuulemma halunnut valkoista puuroa. No, valkoista puuroa ei tullut tällä kertaa ja pojan oli tyytyminen jogurttiin. Minä ja äitini sen sijaan pistelimme hyvänmakuisen puuron suihimme ja olimme täysin vatsoin pitkän aikaa.
Myöhemmin kotona muistelin kokeiluani ja yritin tehdä samanlaista puuroa uudelleen. Tein monia kokeita, säädin ainesosien määriä ja kokeilin hieman eri aineksillakin ennen kuin olin tyytyväinen. Vanhempieni luona olin heittänyt ainekset kattilaan vähän mutu-tuntumalta, joten ensimmäisen kokeilun imitointi vaati muistelua ja pohdintaa.
Huomasin, että pellavansiemenjauhetta tuli olla juuri oikea määrä, jotta puuron rakenne oli täydellinen. Liian vähän pellavansiemenjauhetta, ja puuro oli liian juoksevaa eikä pysynyt lusikassa. Liian paljon, ja rakenne oli limainen.
Kokeilin tehdä puuroa itsetehdystä mantelitahnasta — sekä kuorituista manteleista että kuorimattomista manteleista tehdystä tahnasta. Molemmilla tuli vähän erilainen tulos, mutta pidin kuitenkin molemmista. Kiitos supermahtavan mieheni, nykyään minulla on kunnon tehosekoitin (Blendtec + Twister Jar), jolla syntyy kaupallisen mantelitahnan veroista tuotosta. Ei siis enää ole tarvetta ostaa kauan hyllyssä seisonutta ja epäterveellisillä rasvoilla ryyditettyä mantelitahnaa. Nyt mantelitahnasta tulee takuuvarmasti hienojakoista eikä siihen enää tarvitse upottaa tolkuttomasti öljyä, niin kuin sauvavatkaimen kulhossa tehtyyn versioon.
Nykyisin käytän kotitekoiseen mantelitahnaani 360 ml manteleita (vastaa amerikkalaisissa mitoissa 1 1/2 kupillista) ja 3 rkl sulaa kookosöljyä. Alla kuva, jossa olen käyttänyt 2 rkl kookosöljyä. Tahna on hieman liian karkearakenteista, koska se ei pyörinyt kunnolla tehosekoittimessa. 1 rkl lisää kookosöljyä ratkaisi ongelman. Kuvan vesileima on englanninkielisen blogini — en löytänyt alkuperäistä kuvaa Lightroomin syövereistä. No, muistikortilla se kyllä olisi ollut, nyt kun tarkemmin ajattelen.
Vinkkejä variointiin
Vaihtelua puuroon saa kummasti käyttämällä joko paahdetuista manteleista tehtyä tahnaa, kuorellisista normimanteleista tehtyä tahnaa tai kuorituista manteleista tehtyä tahnaa.
Paahdetuista manteleista tehty tahna antaa minusta jotekin talkkunamaisen maun — loistavaa, jos pitää talkkunasta. Itse en ole mikään äärimmäinen talkkunafani, mutta tämä puuro maistuu minulle kyllä.
Pellavansiemenjauheen tilalla voi käyttää pellavansiemenrouhetta, varsinkin jos haluaa puuroon enemmän kokojyvämäistä tuntua.
Raakapuuron voi tehdä niin, että laittaa kaikki ainekset illalla kulhoon, sekoittaa tasaiseksi ja jättää yön yli tekeytymään. Aamulla puuron voi pienen sekoittelun jälkeen popsia normaaliin tapaan.
Puuron voi myös kuumentaa (ei siis keittää!) maitoon, joskin hiilarimäärä nousee jonkin verran. Laskinpa huvikseni, että täysmaitoon tehtyyn puuroon tulisi hiilareita 8,1 g.
Vaihtelua saa luonnollisesti myös höysteitä vaihtelemalla. Oma suosikkini on pakastemustikat — juuri pakasteesta otettuna. Ne sulavat kuuman puuron päälle mukavasti. Oikeastaan kaikki marjat ovat mainioita tämän puuron kanssa.
Alla kuva puurosta, johon on käytetty kuorituista manteleista tehtyä tahnaa. Päällä omenaviipaleita ja kanelia.
Alla vielä kuva kotitekoisesta tahnasta, johon on käytetty kuorittuja manteleita.
Leave a Reply