Gluteenittomat, sokerittomat ja munattomat Linzer-keksit

Nämä herkulliset ja näyttävät Linzer-keksit ovat suhteellisen yksinkertaisia ja helppoja valmistaa, mitä ei heti uskoisi. Kehittämäni taikina valmistuu nopeasti eikä siihen tarvita kuin neljä ainesosaa. Mantelijauhopohjaiset keksit sopivat mm. keliaakikoille, karppaajille, muna-allergikoille ja diabeetikoille. Tarjoa näitä unelmaisia täytekeksejä ystävänpäivän herkkupaloina, tai milloin tahansa kun haluat hemmotella itseäsi tai ystäviäsi, ja vieläpä terveellisesti.

 

 

 

Gluteenittomat, sokerittomat ja munattomat Linzer-keksit 5 dl mantelijauhoja 1 dl karppitomusokeria 1 luomusitruunan raastettu keltainen kuori 90 g maustamatonta tuorejuustoa sokeritonta vadelmahilloa keksien väliin   Kuumenna uuni 100 °C:een. Laita mantelijauhot isoon kulhoon. Sihtaa joukkoon karppitomu ja sekoita hyvin. Lisää raastettu sitruunankuori sekä tuorejuusto ja vaivaa reippain ottein noin minuutin ajan kunnes ainekset ovat sekoittuneet kunnolla ja taikina on täysin tasaista. Laita taikina leivinpaperin päälle, ja toinen leivinpaperi taikinan päälle. Kauli taikina näiden kahden leivinpaperin välissä 0,4–0,5 cm:n paksuiseksi levyksi. Ota päällimmäinen leivinpaperi pois ja ota taikinasta haluamasi muotoisia keksejä. Tee puoleen kekseistä pienellä kuviomuotilla reikä keskelle. Siirrä keksit lastalla leivinpaperilla päällystetylle pellille. Paista keksejä n. 25–35 minuuttia, kunnes ne ovat kullanruskeita mutteivät liian tummia. Anna keksien jäähtyä kunnolla ennen pelliltä poistamista. Laita päällimmäisiksi tarkoitetut keksit (reiälliset) leivinpaperin päälle ja sihtaa niiden päälle kauniisti karppitomua. Laita alimmaisiksi tarkoitettujen keksien päälle hieman vadelmahilloa. Paina varovasti kuvioitu keksi päälle.

 

 

Ravintoarvot	Proteiini	Rasva	Hiilihydraatit	kcal
Yhteensä:	50.6 g	123.6 g	26.3 g	1429 kcal
Per keksi, jos yhteensä 20 keksiä:	2.5 g	6.2 g	1.3 g	71 kcal

(Makrot laskettu niin, että hilloa on käytetty 1 tl eli 5 g per keksi. Voi olla laskettu vähän yläkanttiin.)

 

 

 

Vinkkejä Linzer-keksien tekoon

Taikina on todella helppo ja nopea tehdä. Siinä ei tarvitse vatkata eikä vaahdottaa minuuttikaupalla mitään, eikä taikinaa tarvitse jäähdytellä jääkaapissa. Karppitomu kannattaa sihdata mantelijauhojen joukkoon. Sihtaaminen on nopeampaa kuin karppitomupaakkujen rikkominen käsin valmiista taikinasta. Usko pois, puhun kokemuksesta…

Mainitsenpa jälleen kerran, että sitruunan kuoren raastamisen kanssa kannattaa olla tarkkana. Mukaan ei saisi päästää yhtään valkoista osaa, koska se tekee koko homman kitkeräksi. Itse käytän raastamiseen ihan tavallista pientä raastinrautaa. Kuori on helpompi raastaa kovahkosta sitruunasta, pehmeästä sitruunasta sitä ei saa raastettua kovinkaan hyvin.

Taikinaa ei kannata kaulia liian ohueksi, sillä silloin keksit hajoavat helposti.

Keksien paistolämpötila on tarkoituksella matala. Korkeammassa lämpötilassa keksien reunat tummuvat ja ne jäävät keskeltä raaoiksi. Sokeriton ja gluteeniton leivonta kun poikkeaa normileivonnasta, ainakin näillä tarvikkeilla. Erytritolikin vaatii matalahkon paistolämpötilan, jotta lopputulos on hyvä.

 

 

 

Yleensä Linzer-keksien päälle sihdataan tomusokeria. Karppaajan onneksi sokerittomia makeutteita saa nykyään tomumaisina, joten tomusokeriefekti on mahdollista saavuttaa niillä. Viimeisimpänä suosikkinani — kuten on varmasti jo käynytkin selväksi edellisistä postauksistani ja resepteistä — on karppitomusokeri. Aiemmin käytin pelkkää tomumaista erytritolia, mutta karppitomussa on sekä erytritolia että steviaa. Siksi sitä tarvitsee käyttää vähemmän. Siinä ei myöskään korostu erytritolin viileä tuntu niin paljoa kuin pelkässä erytritolissa. Karppitomu ei myöskään tunnu suussa niin kiteiseltä kuin pelkkä tomuerytritoli.

Jos näyttää siltä, että taikinaa tarttuu muotteihin, muotteja voi välillä pyyhkiä märällä paperilla tai pestä. Minulla näin kävi välillä varsinkin metallisten muottien kanssa. Siirsin aluksi keksit leivinpellille juustohöylällä, mutta taikina tuppasi jumittumaan siihenkin kiinni. Loppujen lopuksi kätevimmiksi muoteiksi osoittautuivat muoviset muotit ja keksien siirtoon pellille muovinen paistinlasta. Niihin taikina ei tarttunut kiinni ollenkaan.

Keksit voi laittaa melko lähekkäin leivinpellille, ne eivät juurikaan leviä tai kohoa paiston aikana. Pohjien ja päällisten paistaminen erikseen voi olla hyvä ajatus, jos vain siihen on aikaa. Minulla pohjakeksit vaativat yleensä 5–10 minuuttia kauemmin kuin päälliset. Päällisissä on yksinkertaisesti vähemmän taikinaa ja tyhjää keskellä.

Paistetut, jäähtyneet keksit kannattaa täyttää vasta vähän ennen tarjoamista. Keksin hillosilmä nyt vain näyttää paremmalta heti tuoreeltaan. Jos kuitenkin täytät keksit vaikka päivää ennen tarjoamista, voit parannella hillosilmän ulkonäköä pienellä nokareella hilloa juuri ennen tarjoilua. Vadelmahillo myös pehmentää keksien rakennetta, joka muuten on rapea.

 

 

 

Reseptin kehittelystä

Julkaisin viime viikolla englanninkielisessä blogissani Linzer-keksireseptin. Halusin julkaista tulevan ystävänpäivän kunniaksi reseptin myös tässä suomenkielisessä blogissani. Resepti vain piti soveltaa meikäläisiin mittoihin sopivaksi. Siis kokeilemaan.

Englanninkielisen blogini resepti sisälsi tuorejuustoa sidosaineena. Halusin kokeilla vaihteeksi jotain muuta. Niinpä vaihdoin tuorejuuston mascarponeen. Mascarpone ei kuitenkaan sitonut taikinaa yhtä hyvin kuin tuorejuusto. Siitä tuli kuitenkin rapea rakenne. Mascarponea voisikin soveltaa jossain toisessa keksireseptissä, jossa keksit eivät vaadi yhtä yksityiskohtaisia kuvioita kuin tässä.

Vaihdoin siis takaisin tuorejuustoon. Määrät vaativat hieman säätöä. Päätin käyttää 5 dl mantelijauhoja ja säätää tuorejuuston määrän siihen sopivaksi. 100 g tuorejuustoa oli liikaa, seuraavan kokeilun 70 g aivan liian vähän. 80 g:lla päästiin jo lähelle, mutta 90 g toi parhaan tuloksen, jossa taikina ei ollut liian tahmeaa mutta kuitenkin helposti kaulittavaa ja siitä oli helppo ottaa yksityiskohtaisiakin kuvioita.

Makeutettakin meni muuten ensin liikaa. 1,5 dl karppitomua teki kekseistä yliällömakeita. 1 dl oli juuri sopivasti ainakin meikäläisen makuun, varsinkin kun kekseihin tuli vielä vadelmahillotäyte.

Kerran yritin tehdä ekstrahempeitä, eli vaaleanpunaisia sydämenmuotoisia keksejä lisäämällä punaista supermarjajauhetta joukkoon. Olin saanut pienen näytepussin iHerbistä. Taikinasta tuli kauniin vaaleanpunaista, mutta keksit paistuivat ruskeiksi. Siinä meni ekstrahempeys. No, ainakin sydämenmuoto jäi, sekä hentoinen marjaisa maku, joka sopi kekseihin varsin hyvin. Alla kuva näistä tuotoksista.

 

 

 

Vinkkejä variointiin

Sitruunankuoren voi korvata raastetulla luomuappelsiinin kuorella. Siitä tulee raikkaan appelsiininen, jopa marmeladimainen maku, eikä hiilareita paljon ollenkaan ainakin kun vertaa vaikkapa appelsiinimehuun. Appelsiininkuoresta tulee kekseihin myös hennon keltainen väri.

Kokeilin yhdessä keksierässä raastettua limetin kuorta, mutta minusta se ei sopinut kekseihin kovinkaan hyvin. Limetti antoi turhan väkevän ja kitkerän maun, vaikka raastoin pelkän vihreän osan kuoresta, enkä päästänyt mukaan yhtään kuoren valkoista osaa.

Myös marjajauheita voi käyttää värin ja maun vuoksi. 1 rkl marjajauhetta on ainakin minulle sopiva määrä. En tiedä, miten muut marjajauheet käyttäytyvät paiston aikana, mutta kokeilemani punainen supermarjajauhe siis muuttui ruskeaksi. Sitruunankuoriraaste muuten kannattaa jättää pois, jos keksitaikinaan lisää marjajauhetta.

Taikinaan voi myös lisätä 1 tl kanelia. Alkuperäisissä Linzer-kekseissä kanelia taidetaankin käyttää. Lisää kaneli mantelijauho-makeuteseoksen joukkoon ennen tuorejuuston lisäämistä ja sekoita tasaiseksi.

 

 

 

Alla oleva kuva muuten pääsi Citymarketin Viikko-lehden kansikuva-arvontaan. Äänestää voi joka päivä yhden kerran 18.2.2013 asti. Käykäähän äänestämässä, kiitos! 🙂